Home > Grammatica > Verbi > Modo indicativo > Imperfetto

Indicativo imperfetto

L'imperfetto indicativo indica un'azione avvenuta in un momento anteriore a quello in cui si parla.
In italiano esso corrisponde all'imperfetto e al passato remoto italiani.

Kaski vuotta sitten hän pelasi jalkapalloa Espanjassa Dua anni fa egli giocava a calcio in Spagna
Viime vuonna hän sai ensimmaisen palkinnon L'anno scorso egli vinse il primo premio

Esso viene inoltre usato quando in italiano si preferisce il passato prossimo per descrivere azioni avvenute in un passato recente.

Eilen menin elokuviin Ieri sono andato al cinema

L'imperfetto è contraddistinto dalla caratteristica -i- che viene aggiunta al tema in vocale (*) del verbo e precede le desinenze personali.
Nella formazione dell'imperfetto si deve ricordare che il tema del verbo può essere modificata in base alle regole dell'alternanza consonantica (esattamente come avviene nel presente) e dell'alternanza vocalica a causa dell'introduzione della caratteristica -i-.

(*) Il tema in vocale del verbo si ottiene dalla prima persona singolare del presente indicativo senza la desinenza personale: puhu- (da puhun)

Coniugazione dell'imperfetto: 1° gruppo (-VA)

(a) I verbi del 1° gruppo il cui tema in vocale termina in -o, -ö, -u, -y (infinito in -oa, -öä, - ua, -yä) aggiungono semplicemente la caratteristica -i- seguita dalle desinenze personali. Il tema può modificarsi sulla base delle regole dell'alternanza consonantica.

sanoa kertoa säilöä asua ampua pysyä liittyä
(sano-) (kerro-) (säilö-) (asu-) (ammu-) (pysy-) )liity-)
sanoin kerroin säilöin asuin ammuin pysyin liityin
sanoit kerroit säilöit asuit ammuit pysyit liityit
sanoi kertoi säilöi asui ampui pysyi liittyi
sanoimme kerroimme säilöimme asuimme ammuimme pysyimme liityimme
sanoitte kerroitee säilöitte asuitte ammuitte pysyitte liityitte
sanoivat kertoivat säilöivät asuivat ampuivat pysyivät liittyivät

(b) I verbi del 1° gruppo il cui tema in vocale termina in -a, -ä, -e, -i (infinito in -aa, -ää, - ea, -eä, -ia, -iä) sostituiscono tali vocali con la caratteristica -i-. La vocale con cui termina il tema cade per cui la terza persona singolare termina con -i- breve. Il tema può modificarsi sulla base delle regole dell'alternanza consonantica.

  muistaa elää koskea itkeä huolia etsiä
  muista- elä- koske- itke- huoli- etsi-
minä muistin elin koskin itkin huolin etsin
sinä muistit elit koskit itkit huolit etsit
hän muisti eli koski itki huoli etsi
me muistimme elimme koskimme itkimme huolimme etsimme
te muistitte elitte koskitte itkitte huolitte etsitte
he muistivat elivät koskivat itkivät huolivat etsivät

  ottaa hoitaa lukea lähteä hankkia
  ota- hoida- lue- lähde- hanki-
minä otin hoidin luin lähdin hankin
sinä otit hoidit luit lähdit hankit
hän otti hoiti luki lähti hankki
me otimme hoidimme luimme lähdimme hankimme
te otitte hoiditte luitte lähditte hankitte
he ottivat hoitivat lukivat lähtivät hankkivat

All'interno di questo raggruppamento di verbi devono distinguersi due sottogruppi:

(1) i verbi bisillabi il cui tema termina con -a (infinito in -aa), cambiano -a in -o se anche la prima sillaba del tema contiene la vocale -a- (semplice o in un dittongo). Il tema può modificarsi sulla base delle regole dell'alternanza consonantica.

  ajaa auttaa antaa jakaa alkaa
  aja- auta- anna- jaa- ala-
minä ajoin autoin annoin jaoin aloin
sinä ajoit autoit annoit jaoit aloit
hän ajoi auttoi antoi jakoi alkoi
me ajoimme autoimme annoimme jaoimme aloimme
te ajoitte autoitte annoitte jaoitte aloitte
he ajoivat auttoivat antoivat jaoivat alkoivat

(2) i verbi che terminano all'infinito in -taa, -tää, -tea cambiano -t- in -s- davanti alla caratteristica dell'imperfetto -i-, purché la consonante -t- non faccia parte dei gruppi consonantici -ht-, -st- (cfr. coniugazione dei verbi lähteä e muistaa) e non si tratti di verbi che rientrano nel sottogruppo precedente (cfr. coniugazione di antaa).

taitaa tietää tuntea rakentaa lentää kieltää kiertää
(taida-) (tiedä-) (tunne-) (rakenne-) (lennä-) (kiellä-) (kierrä-)
taisin tiesin tunsin rakensin lensin kielsin kiersin
taisit tiesit tunsit rakensit lensit kielsit kiersit
taisi tiesi tunsi rakensi lensi kielsi kiersi
taisimme tiesimme tunsimme rakensimme lensimme kielsimme kiersimme
taisitte tiesitte tunsitte rakensitte lensitte kielsitte kiersitte
taisivat tiesivät tunsivat rakensivat lensivät kielsivät kiersivät

Coniugazione dell'imperfetto: 2° gruppo (-dA)

(a) Nei verbi del 2° gruppo che hanno una vocale lunga nel tema, la vocale lunga diventa breve davanti alla caratteristica dell'imperfetto -i-.

  saada jäädä myydä
minä sain jäin myin
sinä sait jäit myit
hän sai jäi myi
me saimme jäimme myimme
te saitte jäitte myitte
he saivat jäivät myivät

Allo steso modo si coniugano i verbi nähdä e tehdä che hanno una vocale lunga nel tema del verbo. Il tema si modifica sulla base delle regole dell'alternanza consonantica.

  nähdä tehdä
minä näin tein
sinä näit teit
hän näki teki
me näimme teimme
te näitte teitte
he näkivät tekivät

(b) Nei verbi del 2° gruppo che hanno un dittongo ascendente (ie, uo, yö), la prima vocale del dittongo cade quando viene aggiunta la caratteristica dell'imperfetto -i-.

  viedä juoda syödä
minä vein join söin
sinä veit joit söit
hän vei joi söi
me veimme joimme söimme
te veitte joitte söitte
he veivät joivat söivät

(c) Nei verbi del 2° gruppo che hanno un dittongo la cui seconda vocale è -i- (verbi che escono all'infinito in -ida, -idä) hanno nell'imperfetto le stesse forme del presente.

  naida voida arvioida epäröidä
minä nain voin arvioin epäröin
sinä nait voit arvioit epäröit
hän nai voi arvioi epäröi
me naimme voimme arvioimme epäröimme
te naitte voitte arvioitte epäröitte
he naivat voivat arvioivat epäröivät

(d) Il verbo käydä si coniuga nel seguente modo:

  käydä
minä kävin
sinä kävit
hän kävi
me kävimme
te kävitte
he kävivät

Coniugazione dell'imperfetto: 3° gruppo (-CCA)

I verbi del 3° gruppo formano l'imperfetto sostituendo la vocale -e- con cui termina il tema con la caratteristica dell'imperfetto -i-.

  tulla nousta esitellä
minä tulin nousin esittelin
sinä tulit nousit esittelit
hän tuli nousi esitteli
me tulimme nousimme esittelimme
te tulitte nousitte esittelitte
he tulivat nousivat esittelivät

Coniugazione dell'imperfetto: 4° gruppo (-VtA)

I verbi del 4° gruppo fomano l'imperfetto sostituendo -si- alla vocale finale del tema. Il tema del verbo è nel grado forte in tutte le persone dell'imperfetto. I verbi in -ita (come tarvita) e in -etä (come kyetä) formano l'imperfetto sostituendo la vocale finale -e- del tema con la caratteristica dell'imperfetto -i-.

haluta selvitä koota todeta tarvita kyetä
(halua-) (selviä-) (kokoa-) (totea-) (tarvitse-) (kykene-)
halusin selvisin kokosin totesin tarvitsin kykenin
halusit selvisit kokosit totesit tarvitsit kykenit
halusi selvisi kokosi totesi tarvitsi kykeni
halusimme selvisimme kokosimme totesimme tarvitsimme kykenimme
halusitte selvisitte kokositte totesitte tarvitsitte kykenitte
halusivat selvisivat kokosivat totesivat tarvitsivat kykenivät

La forma negativa dell'imperfetto indicativo si ottiene facendo seguire alle particelle negative (en, et, ei, emme, ette, eivät) il participio perfetto attivo del verbo principale, cioè il participio che termina in -nut / -nyt. Per le persone plurali il participio si trova nella sua forma plurale terminante in -neet:

Minä en mennyt kotiin
Io non sono andato a casa
He eivät menneet kotiin Essi non sono andati a casa
www.finlandese.net 2000 - 2005
Valid HTML 4.01!Valid CSS!