Miksi elän elämääni... mikä sysää minua eteenpäin... ei mikään helppo kysymys! En usko olevani kovinkaan tärkeä maailmankaikkeuden mittakaavassa, enkä siksi myöskään odota elämältäni mitään suurenmoista tai ihmeellistä (kuten en myöskään odota kuolemanjälkeistä elämää tai muuta, en haluaisi sitä, enkä usko siihen). Elän elämääni, koska sattumalta olen tänne syntynyt. Koska nyt sitten olen täällä, yritän elää elämäni mahdollisimman hyvin, ja nauttia tästä ajasta minkä täällä vietän. Tiedän, etten todennäköisesti voi saavuttaa mitään kovin suurta, mutta ainakin voin yrittää tehdä hyviä tekoja. Toivon, että joidenkin muiden elämä on parempaa kun minä olen olemassa. Toivon, että voin myöskin omalta osaltani jollakin tavalla auttaa luontoa ja maapalloa, jotka tällä hetkellä voivat todella huonosti ihmisten toimien takia.
Toivon oppivani ymmärtämään elämää ja luontoa mahdollisimman hyvin elämäni aikana. En sen takia, että siitä olisi minulle jotain hyötyä kuoleman jälkeen (koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään) vaan sen takia, että ehkä sen avulla elämäni viimeisinä päivinä opin hyväksymään oman pienuuteni, tietäen olevani kuitenkin osa tätä maailmankaikkeutta. Uskon, että elämän ja luonnon ymmärtäminen auttaa minua aikanaan hyväksymään oman kuolemani, ja pystyn suhtautumaan siihen tyynesti luonnollisena tapahtumana, ilman pelkoa.
Minä en siis usko eläväni elämääni mistään erityisestä syystä. Minua sysää eteenpäin kunnioitus elämää kohtaan, ja ylpeys siitä, että olen saanut mahdollisuuden olla osa tätä kaikkea
