|
Titolo: Viimeinen Lento - Kaija Koo Inserito da: Rakastaja Suomen - Febbraio 26, 2011, 21:26:36 Terve kaikille :)
Muutaman päivistä löysin laulaja Kaija Koo. Pidän hänestä todella paljon :) Questo pomeriggio mi sono dilettato a tradurre il testo di questa canzone (tralasciando i vari compiti scolastici :P ). Vi posto sia l'originale che la mia (rozza :D ) traduzione chiedendo cortesemente di visionarla e correggerla (ed eventualmente esprimere un parere sull'efficacia della mia competenza in lingua, tenendo conto che sono un perfetto autodidatta :D ) P.S.: Ho tralasciato il quarto rigo perché non sono riuscito a tradurlo, attendo suggerimenti. ALKUPERÄINEN LYRIIKAT Se oli kaunis kevät päivä Säteet auringon sinkoili pinnalta jään Isä toiveikkaana taivaalle katsellen Viritti liidintään Isä koskaan kertonut ei Että vuodet menneet häneltä voimia vei Ei edes pyytänyt ymmärtämään Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää Isä lähti ikävä jää Viimeinen lento niin hieno niin hento Lempeät tuulet isän saattoi matkaan Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento Lennolla jolta ei palannutkaan Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan Mitä mielessä liikkuikaan Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen Niitä tunteita minäkin tunnen Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa Ja sitten ihan kuin yllättäin Kai hän lensi pilviin Puhtaan valkoisiin Ainakin toivoisin niin Viimeinen lento… Viimeinen lento niin hieno niin hento Aurinko säteillään muistot kultaa Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento Isä lähti tuulten matkaan On kai sen oltava niin Jään kyyneliin On kai sen oltava niin, oltava niin Olkoon se niin. KÄÄNNÖS ITALIAAN Era un bel giorno di primavera i raggi del sole si spargono sulla superficie del ghiaccio il padre pieno di speranza può guardare il cielo il padre non disse mai che le forze lo hanno preso gli anni passati non ha neppure chiesto di capire perché lui ha voluto solo volare oltre, nel cielo blu il padre ha lasciato un ghiaccio triste. L'ultimo volo della fantasia, come un dolce vento sottile il padre poté viaggiare. Lui era libero proprio come una libellula. Con il volo che non l'ha restituito non ha mai avuto il tempo di dire nemmeno quale pensiero l'ha mosso. Comunque io lo so, eterna nostalgia i sentimenti che anch'io provo. Fu libero per un po, gli piaceva lo scettro del cielo e poi, altrettanto all'improvviso, credo che volò attraverso il tetto bianco puro almeno lo spero. Immagino che devono essere lacrime di ghiaccio Immagino che deve essere così (essere così) Lascia che sia così. Kiitos paljon kaikille! ;) |